Tänään pohdittiin ihmistä luomakunnan ja toisten ihmisten keskellä.  Millaista on vastuullinen elämä?  Mitä Jumala minulta oikein odottaa?   Kuumaan ja aurinkoiseen päivään mahtui toki paljon myös hauskanpitoa, musiikkia ja mukavaa yhdessäoloa.  Tänään muuten laulettiin myös Hoosianna ja osallistuttiin 1. adventtisunnuntain jumalanpalvelukseen.  Huomenna taas ihmetellään pientä ihmista ja suurta Jumalaa.  Tutkitaan elämän liikennesääntöjä ja sillä tavalla  : -)

Mikä on ihmisen tehtävä luomakunnassa? Onko ihminen osa luontoa vai sen ylä-/ulkopuolella? Jäikö vijelemisen ja varjelemisen tehtävä pelkästään Aatamin ja Eevan lapsille ja lapsenlapsille vai jäikö meillekin joku homma hoidettavaksi? Ilmastotalkoiden aikakausi on nyt ja tuntuu mukavalta kuulla ja nähdä miten meidän nuoremme ovat kyllä tietoisia missä mennään. Ekotekoja tarvitaan ja niitä on tänään jo yhdessä suunniteltukin.. jäämme odottamaan kantavatko ajatukset ja opit rippikoulun jälkeiseen elämään.

Silakka on hyvää ja sitä kannattaa syödä!! Se vahvistaa luustoa ja siitä saa terveellisiä valkuaisaineita jotka ovat hyväksi varttuvalle varrelle. Iltaohjelmamme ovat omiaan kehittämään huumoria ja niistä saa aineksia hyvään ja terveelliseen elämään. Isosilla oli tänään iltaohjelmassa jokseenkin homma hanskassa ja edes Karpon ei ole aiheellista puuttua mihinkään tähän palaan. Tosin Tuskien taival- niminen ohjelmanumero kiellettiin johtoportaan toimesta liian vaarallisena ja arveluttavia aineksia sisällään pitävänä.

Illan ohjelmiston kulminaatiopisteenä toimi huomisten leirihäiden hääparin valinta. Rakkauden Velho ja Herra Silakka kutsuivat areenalle leiriläisiä ja saivat heidät tuomaan esiin omat eläimelliset piirteensä. Soidintanssin, tuon luonnollisen parinmuodostusleikin kautta parit löysivät toisensa. Luomakunnan äänenä ja voimana pauhannut yleisö sai rituaalin kautta mieleisensä parin, kukon ja kanan maanläheisen yksinkertaisen ja sitä kautta arkisen kauniin soidintanssin kautta.

Illan ilojen jälkeen virittäydyttiin vielä hetkeksi hartaiksi lähimmäisen rakkauden äärelle. Lähimmäisen me saimme löytää niin vierestämme kuin taivaasta, johon rinnassa sykkivät sydämemme saavat aina välittömän yhteyden, jopa silloinkin kun äänemme ei kanna eikä kännykässä ole kenttiä. Tästä onkin oikein hyvää ja arvollista virittäytyä huomisiin rakkauden ja yhdessä elämisen, ihmiselon koukeroihin sekä kommervenkkeihin. Niissä hommissa sitä ollaan sydän karrella ja niin omat kuin toisten taakat ovat yhtä!